melupäästöt

Melupäästöt tarkoittavat ympäristöön karkaavaa melua, jonka lähteet ovat ihmistoimintaa, kuten liikenne, teollisuus ja rakennustyöt. Melu on usein ympäristö- ja terveysriskien aiheuttaja, minkä vuoksi sen esiintyvyyden, vaikutusten sekä hallinnan seuranta ovat keskeisiä osia kaupungin suunnittelua, rakentamista ja ympäristöpolitiikkaa.

Tyypillisiä melulähteitä ovat tie- ja raideliikenteen melu, lentomelu, teollisuus, rakennus- ja naapuritoiminta sekä suuret julkiset tapahtumat. Melu voi olla jatkuvaa tai ajoittaista, ja se vaihtelee sekä paikan että vuorokauden ajan mukaan.

Mallintaminen ja mittaaminen: Melu mitataan desibeleinä, A-painotettuna dB(A). Keskeisiä mittareita ovat Leq, joka kuvaa ajanjaksolla saavutettua keskiäänitasoa, sekä Lden, 24 tunnin päivä-illan-yöpainotettu arvo. Yöaikainen Lnight kuvaa erityisesti öisen melun voimakkuutta. Eurooppalainen ympäristömeludirektiivi (END) ohjaa näiden mittaamista ja hallintaa.

Vaikutukset: Pitkäaikainen melualtistus voi lisätä unihäiriöitä, stressiä sekä verenpaineen ja sydän- sekä lasten oppimiskyvyn riskitekijöitä. Melu voi heikentää elämänlaatua ja estetiikkaa sekä vaikuttaa ekosysteemeihin ja kaupungin viihtyvyyteen.

Hallinta ja sääntely: END-direktiivi velvoittaa melukartoitukset ja -suunnitelmat sekä soveltuvat toimenpiteet. Suomessa melun hallintaa säätelevät ympäristönsuojelulaki, maankäyttö ja rakennuslaki sekä kuntien laatimat meluhyväksynnät ja -suunnitelmat. Toimenpiteisiin kuuluvat liikennejärjestelyt, äänieristys, meluseinät sekä teknologian parantaminen ja alhaisemman melutason hankkiminen.