materiaaliyhteensopimattomuus

Materiaaliyhteensopimattomuus tarkoittaa kahden tai useamman materiaalin välisen vuorovaikutuksen tulosta, joka heikentää järjestelmän suorituskykyä tai turvallisuutta. Se ilmenee usein kemiallisina reaktioina, korroosiona, liima- tai tiivistysaineiden yhteensopimattomuutena sekä lämpötilan ja jännitteiden aiheuttamana mekaanisena epäyhteensopivuutena.

Yleisimmät syyt ovat kemialliset reaktiot ympäristön kanssa (kosteus, suolaliuos, hapettimet), galvaninen korroosio eri metallien välisessä kontaktissa kosteassa ympäristössä sekä epäyhteensopivuudet liima- ja tiivistysaineissa. Lämpötilavaihtelut voivat aiheuttaa erilaista laajenemista ja supistumista, mikä heikentää liittymiä.

Seurauksia ovat tiiviyden ja kaasutiiveyden heikkeneminen, vuototilanteet, rakennevauriot sekä laitteen tai rakenteen suorituskyvyn heikkeneminen.

Arviointi perustuu kemiallisen yhteensopivuuden kartoitukseen, laboratoriotesteihin sekä käytännön ikääntymistesteihin. Kansainväliset standardit, kuten ISO- ja ASTM-normit, ohjaavat testauksen menetelmiä ja tulkintaa.

Ehkäisykeinot koostuvat huolellisesta materiaalivalinnasta, eristys- ja suojapinnoitteiden käytöstä sekä oikeiden liima- ja tiivistysaineiden valinnasta. Lisäksi ympäristöolosuhteiden hallinta ja suunnittelun avulla voidaan minimoida yhteensopimattomuuden riski.