massaindeksin

Massaindeksi (BMI) on yleisesti käytetty mittari kehon massan suhteesta pituuteen. Laskentakaava on BMI = paino (kg) jaettuna pituuden (m) toiseen potenssiin. Se antaa nopean, ei-diagnostisen arvion kehon rasvan määrästä suhteessa pituuteen, mutta ei mittaa rasvan jakautumista tai lihasmassaa.

Tulokset tulkitaan useimmiten seuraavasti: alle 18,5 alipaino; 18,5–24,9 normaalipaino; 25–29,9 ylipaino; 30 ja yli lihavuus. Joidenkin luokitusten mukaan lihavuus jaetaan astelisiin luokkiin (aste I–III). Lapsilla ja nuorilla käytetään ikä- ja sukupuolisidonnaisia prosenttilukuja.

Käyttötarkoitus: BMI on yleinen väestötason työkalu riskien havainnoimiseen ja yksilön terveysriskien arviointiin sekä hoidon suunnitteluun. Se ei kuitenkaan ole diagnostinen mittari, eikä sen arvo yksin kerro, onko henkilöllä liiallinen rasva tai ei, tai mitkä terveysriskit ovat lopulta merkittäviä.

Rajoitukset: BMI ei erota lihasmassaa rasvamassasta, eikä se ota huomioon rasvan jakautumista. Siksi urheilijoilla, raskaana olevilla, vanhuksilla tai tietyillä etnisillä ryhmillä tulokset voivat poiketa todellisesta terveydentilasta. Ikä, sukupuoli ja etnisyys voivat vaikuttaa riskin tulkintaan.

Lisäarvona käytetään usein muita mittareita, kuten vyötärönympäryksen, vyötärö-lantion suhteen ja kehonrasvapitoisuuden mittauksia, sekä haastattelutiedon ja kliinisen arvion täydentäviä seikkoja.

Yhteenveto: Massaindeksi on nopea ja laajasti käytetty mittari kehon massan arvioimiseen, mutta sen rajoitukset huomioiden tulkitaan yhdessä muiden mittareiden kanssa.