markkinaehtoisuus

Markkinaehtoisuus tarkoittaa sitä, että julkisia palveluita tuotetaan tai hankitaan markkinaperiaatteiden mukaan. Tämä voi tarkoittaa kilpailuttamista, hintalähtöistä sopimuskäytäntöä ja palveluntuottajien välistä kilpailua julkisen rahoituksen varassa. Tällainen toimintamalli ei välttämättä merkitse yksityistämistä; myös julkisesti omistetut yhtiöt voivat toimia markkinoilla ja kilpailla keskenään.

Konteksti ja sovellusalat: Markkinaehtoisuutta sovelletaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, vanhustenhuollossa, perhe- ja päivähoidossa sekä eräissä työ- ja koulutuspalveluissa. Kunnat ja useimmiten kuntien omistamat yhtiöt tai hankintayksiköt kilpailuttavat palveluntuottajia sekä tilannevat palveluita ulkopuolisilta toimijoilta. Tavoitteena on kustannusten hillitseminen, läpinäkyvyys ja palveluiden saatavuuden turvaaminen.

Keskustelu ja politiikka: Markkinaehtoisuus on ollut keskeisessä asemassa 1990–2000-lukujen julkishallinnon rakenteiden uudistuksissa. Siitä väitellään, että se voi parantaa tehokkuutta ja laatua, mutta huolestutaan voiton tavoittelun vaikutuksista palvelujen tasa-arvoon ja yhdenvertaiseen pääsyyn. Eri hallituskausilla on pyritty rajaamaan voitonjakoa julkisissa palveluissa sekä vahvistamaan julkista tuotantoa ja valvontaa.

Sääntely ja käytännöt: Toteutettavuus perustuu hankintoihin, sopimuksiin ja valvontatoimiin. Markkinaehtoisuus edellyttää selkeitä laatukriteerejä, kustannusseurantaa sekä vastuullista suunnittelua sekä mahdollisia rajoituksia voitonjaolle. Tutkimuksissa vaikutukset kustannuksiin ja laatuun ovat olleet ristiriitaisia, ja käytännöt vaihtelevat kunnittain.

---