malmipitoisuuksiin

Malmipitoisuus viittaa malmin arvokkaiden metallien pitoisuuteen malmivarastossa. Se ilmaisee, kuinka suuri osa malmin kokonaismassasta on hyödyntäviä metalleja. Pitoisuus ilmoitetaan usein prosentteina (esimerkiksi kuparin pitoisuus malmissa), grammoina per tonni (g/t) jalometalleille sekä osamillionttona (ppm) harvinaisempien alkuaineiden kohdalla. Pitoisuus vaikuttaa rikastuksen, jalostuksen ja projektin taloudelliseen kannattavuuteen, sillä korkeammat pitoisuudet yleensä pienentävät tuotantokustannuksia ja parantavat liiketoiminnan kannattavuutta.

Mittaukset ja arviointi perustuvat näytteisiin ja laboratorioanalyysiin. Näytteitä otetaan poraus- ja maanäytteistä sekä tuotantorajan lähialueilta, ja pitoisuudet määritetään yleisesti XRF-analysaattoreilla sekä ICP-OES- tai ICP-MS -menetelmillä; jalometalleille käytetään usein palamis- eli fire assay -menetelmää tai vastaavaa. Koska malmi on epäyhdenmukainen, pitoisuuksia arvioidaan geostatistisesti ja esitetään lohkokohtaisissa malli- tai blokkimallinnuksissa. Laadunvarmistus- ja laadunvalvontamenetelmät (QA/QC) ovat olennaisia, jotta arviot ovat luotettavia.

Esitys ja merkitys: Pitoisuus ilmenee usein seuraavien käsitteiden kautta. Head grade tarkoittaa malmin louhinnan ja toimituksen keskivertopitoisuutta; cut-off grade on minimi, jolla louhinta on taloudellisesti kannattavaa. Pitoisuuksien jakaumia kuvaavat grade-tonnage-käyrät, jotka kuvaavat käytettävissä olevaa metallia eri pitoisuuksilla ottaen huomioon häviöt ja sekoitus.

Raportoinnissa malmipitoisuudet ja niihin liittyvät taloudelliset oletukset esitetään yleensä kansainvälisten standardien, kuten JORC- tai NI 43-101 -ohjeiden mukaisesti, sekä paikallisten määräysten mukaan.