mallikuvioiden

Mallikuvioiden ovat suomalaista taidemaalausta edustava taiteen suuntaus, joka syntyi 1920-luvun lopulla ja kukoisti 1930- ja 1940-luvuilla. Nimi juontuu taiteilija Eero Järnefeltin vuonna 1929 maalatusta teoksesta *Mallikuva*, joka kuvaa naista ja lasta. Mallikuvioiden taiteessa korostuvat yksilöllisyys, tunteellisuus ja elämänilmaisu, joissa on vahva yhteys suomalaisen kansanhenkiseen ja luontoon. Taiteen teemat käsittelevät usein arkista elämää, perhettä, luontoa ja suomalaisia maisemia.

Suuntauksen merkittävimpiä edustajia olivat Eero Järnefelt, Eila Hiltunen, Heikki Hiltunen, Eila Hiltunen ja Ilmari Kianni. Mallikuvioiden tyylille oli ominaista pehmeät värit, lempeät muotot ja intuitiivinen maalaustekniikka. Taiteilijat kiinnittivät huomiota yksityiskohtiin ja tunteelliseen ilmaisuun, mikä erotti mallikuvioiden muun muassa akateemisen taiteen ja modernismin suuntauksista.

Mallikuvioiden vaikutus ulottui myös taidekasvatukseen ja kansalliseen taiteen ymmärrykseen. Suuntaus korosti taiteen yhteyttä arkiseen elämään ja kansanhenkeen, mikä teki siitä suositun suomalaisessa yleisössä. Vaikka mallikuvioiden suosio hiipui 1950-luvulta lähtien, niiden teokset säilyttävät edelleen arvostusta suomalaisen taiteen historiassa. Nykyään mallikuvioiden työt esitellään muun muassa Suomen Taidemuseon ja kansallisgallerioiden kokoelmissa.