maksupalveludirektiivistä

Maksupalveludirektiivi, viralliselta nimeltään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2015/2366 maksupalveluista sisämarkkinoilla, tunnetaan myös nimellä PSD2. Se on keskeinen Euroopan unionin lainsäädäntö, joka säätelee maksupalvelujen tarjoamista EU:n sisällä. Direktiivin päätarkoituksena on edistää innovaatiota, lisätä kilpailua ja parantaa kuluttajansuojaa maksupalvelumarkkinoilla.

PSD2 laajentaa aiemman PSD1-direktiivin soveltamisalaa ja tuo mukanaan useita merkittäviä muutoksia. Yksi keskeisimmistä uudistuksista on niin kutsuttujen kolmannen osapuolen palveluntarjoajien (Third Party Providers, TPP) tunnustaminen ja sääntely. Nämä yritykset voivat tarjota asiakkaille pääsyn näiden pankkitileihinsä ja käynnistää maksuja asiakkaan luvalla. Tämä on mahdollistanut uusien innovatiivisten maksupalvelujen kehittymisen, kuten maksun aloituspalvelut (Payment Initiation Services, PIS) ja tilin tietopalvelut (Account Information Services, AIS).

Toinen merkittävä osa direktiiviä on vahva asiakastunnistaminen (Strong Customer Authentication, SCA). Tämä vaatimus edellyttää, että maksupalvelujen tarjoajien on käytettävä vähintään kahta erillisestä luokasta olevaa todentamiskeinoa asiakkaan tunnistamiseksi tietyissä maksutapahtumissa. Tavoitteena on suojautua petoksilta ja parantaa maksutapahtumien turvallisuutta. Direktiivi on myös lisännyt avoimuutta ja kilpailua maksupalvelualalla, mikä hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä tarjoamalla enemmän valinnanvaraa ja edullisempia palveluja. PSD2:n toimeenpano on vaiheittaista ja sen vaikutukset maksupalvelumarkkinoihin jatkuvat edelleen.