maksavaurioiden

Maksavauriot ovat maksakudoksen vaurioita, jotka voivat olla akuutteja tai kroonisia. Ne syntyvät erilaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja voivat heikentää maksan toimintaa sekä aiheuttaa keltaisuutta, vatsakipua ja kohonneita maksa-arvoja veressä.

Tyypillisiä syitä ovat lääke- ja toksiset maksavauriot (esim. parasetamolin yliannostus), virukset (hepatiitti A–E, erityisesti B ja C), alkoholi sekä rasvamaksa (NAFLD/NASH). Muita syitä ovat autoimmuuninen hepatiitti, perinnölliset aineenvaihduntasairaudat (esim. Wilsonin tauti, hemokromatoosi), iskeeminen maksavaurio sekä sappitie- tai kolestaasissa liittyvät tilat.

Vaurio voi olla hepatosellulaarista tai kolestastista ja johtaa tulehdukseen, nekroosiin sekä fibrogenesiin. Pitkälle edennyt vaurio voi johtaa kirroosiin ja maksan toimintakyvyn heikkenemiseen, mikä vaikuttaa aineiden aineenvaihduntaan, sappi- ja proteiinisynteesiin.

Diagnoosi perustuu potilashistoriaan, kliiniseen tutkimukseen sekä laboratoriokokeisiin (ALT, AST, ALP, bilirubiini, INR). Kuvantaminen (ultraääni, CT, MRI) tukee arviota, ja joskus tarvitaan maksanbiopsia.

Hoito kohdistuu taustalla olevaan syyhyn ja potilaan tilan tukemiseen. Yleisiä keinoja ovat haitallisten aineiden välttäminen tai annoksen säätö, oikea lääkitys sekä tukihoito. Vakavissa tapauksissa voi olla tarve sairaalahoitoon tai maksansiirtoon.

Ennuste ja ehkäisy riippuvat syystä ja vaurion vakavuudesta. Ehkäisyyn kuuluu hepatiittirokotukset, turvallinen lääkkeiden käyttö, alkoholin kohtuukäyttö sekä säännöllinen terveydentilan seuranta.