maastoliikenteessä

Maastoliikenteessä tarkoitetaan liikennettä ja kulkua maasto-olosuhteissa, ei tieliikenteen yleisillä teillä. Tyypillisiä ympäristöjä ovat metsät, pellot, soiden polut, rinteet sekä lumiset ja kivikkoiset alueet. Toimintaan osallistuvat sekä ammatti- että vapaa-ajan toimijat, ja käytössä on laaja valikoima ajoneuvoja ja kulkumuotoja.

Esimerkiksi maastoajoneuvot kuten 4x4- ja maastoautot, ATV/UTV-ajoneuvot sekä enduro- ja dirt-bikit sekä moottorikelkat. Lisäksi maastoissa liikkuvat traktorit, metsäkoneet ja muut työajoneuvot. Myös jalankulkijat, pyöräilijät ja lumella liikkujat ovat osa maastoliikennettä. Käyttötarkoitukset vaihtelevat muun muassa metsätöistä pelastustoimiin sekä harrastus- ja matkustustarkoituksiin.

Turvallisuus ja käytännöt: Ennen ajoa tai liikettä maastossa tehdään riskien arviointi, kuten maaston kantavuus, esteet ja sääolosuhteet. Asianmukaiset suojavarusteet (kypäri, ajohousut ja -käsineet, tarvittaessa turvalaitteet) sekä ajoneuvon kunto ja kiinnitysvälineet ovat välttämättömiä. Suositellaan liikkumaan ryhmässä, kertomaan reitti ja aikataulu sekä minimoimaan ympäristöhaitat, esimerkiksi välttämällä herkkiä luontoalueita.

Lainsäädäntö ja ympäristö: Tieliikennelaki ja yleiset liikennesäännöt koskevat julkisia teitä; maastoajoihin sovelletaan alueellisia sääntöjä, maanomistajan luvan vaatimuksia sekä ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Suojelualueilla ja erämailla voi olla tarkempia rajoituksia. Maastoliikenteen suunnittelussa huomioidaan sekä turvallisuus että luonnon säilyminen.