maaperähorisontteja

Maaperähorisontit ovat maaperän kerroksia, jotka erottuvat toisistaan koostumukseltaan, rakenteeltaan ja väriltään. Ne muodostuvat ajan mittaan maaperän muodostumisprosessien, kuten rapautumisen, sedimentaation ja biologisten toimintojen, seurauksena. Tutkimalla maaperähorisontteja voidaan päätellä paljon maaperän iästä, sen muodostumisympäristöstä ja sen ominaisuuksista, kuten vedenpidätyskyvystä ja ravinteikkuudesta.

Yleisimmät maaperähorisontit nimetään kirjaimilla O, A, E, B, C ja R. O-horisontti on pintakerros, joka koostuu orgaanisesta aineksesta, kuten lehdistä ja oksista. A-horisontti, eli pintamaa, on sekoitus orgaanista aineksia ja mineraaleja. E-horisontti, eli huuhtoutumiskerros, on alue, josta mineraalit ja orgaaninen aines ovat huuhtoutuneet alempiin kerroksiin. B-horisontti, eli kerääntymiskerros, on alue, johon aines on huuhtoutunut. C-horisontti muodostuu rapautuneesta peruskalliosta tai muista epäyhtenäisistä aineksista. R-horisontti on koskematon peruskallio.

Maaperähorisonttien paksuus ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti maantieteellisestä sijainnista, ilmastosta, kasvillisuudesta ja maaperän muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä riippuen. Tiettyjen horisonttien läsnäolo tai puuttuminen voi indikoida esimerkiksi maaperän eroosioastetta tai sen soveltuvuutta tiettyyn maanviljelyyn. Maaperän tutkimus, eli pedologia, käyttää horisontteja maaperän luokittelun ja ymmärtämisen perusteena.