Maaperähorisontit

Maaperähorisontit ovat maaperän kerroksia, jotka erottuvat toisistaan koostumukseltaan, rakenteeltaan ja väriltään. Ne muodostuvat ajan mittaan maaperän kehitysprosessien, kuten rapautumisen, mineraalien huuhtoutumisen ja orgaanisen aineksen kasautumisen seurauksena.

Yleisimmin tunnistettuja maaperähorisontteja ovat O, A, B ja C. O-horisontti, pintakerros, koostuu pääasiassa orgaanisesta aineksesta, kuten lehdistä ja kuolleista kasvinosista. Sen alla on A-horisontti, joka sisältää sekoitusta mineraaleja ja orgaanista ainesta, ja on usein tummempi ja rakenteeltaan karkeampi. B-horisontti, eli alusmaakerros, on kehittynyt A-horisontista tapahtuvan huuhtoutumisen seurauksena, ja siellä voi kasautua saviainesta, rautaoksidia ja muita yhdisteitä. C-horisontti on rapautunutta kallioperää, joka ei ole vielä muuttunut merkittävästi maaperäksi. Joissakin maaperätyypeissä voi esiintyä myös muita horisontteja, kuten R-horisontti, joka edustaa koskematonta kallioperää.

Maaperähorisonttien tutkiminen on tärkeää maaperäluokituksessa, maanviljelyssä ja ympäristötieteissä, sillä ne antavat tietoa maaperän ominaisuuksista, hedelmällisyydestä ja toiminnasta. Eri horisonttien paksuus ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti maantieteellisen sijainnin, ilmaston, kasvillisuuden ja kallioperän mukaan.