maakuntaalueet

Maakunta-alueet ovat Suomessa maantieteellisesti ja toiminnallisesti suurempia aluekokonaisuuksia, joita muodostavat kuntien ryhmät ja joiden tehtävien suunnittelua sekä seurantaa koordinoidaan alueellisesti. Käytössä termi viittaa käytännössä maakuntiin (region), ja sitä käytetään sekä hallinnollisissa että tilastollisissa yhteyksissä.

Maakunta-alueet koostuvat useammasta kunnasta ja niiden rajat muodostuvat asutuksen, palvelujen sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön perusteella. Niiden tarkoituksena on tarjota toimiva kehittämisen ja palvelujen suunnittelun kehys, joka ylittää yksittäisen kunnan rajat. Alueellinen kehittäminen, infrastruktuuri, elinkeino- ja koulutuspolitiikka sekä terveyden ja hyvinvoinnin palveluiden koordinointi ovat usein maakunta-alueiden keskeisiä tehtäviä.

Hallinnollinen voima maakunta-alueisiin liittyy vaihtelevasti: kunnilla itsellään on merkittävä vastuu monista palveluista, kun taas alueelliset yhteistyöelimet, kuten maakuntien liitot tai vastaavat koordinaatio- ja kehittämiselimet, tukevat ja ohjaavat yhteisiä hankkeita ja strategioita. Maakunta-alueiden rooli on erityisesti kasvanut alueellisen kehittämisen ja tilastokäytännön kontekstissa, kuten väestö- ja työmarkkinatietojen, talouden sekä rahoitusjärjestelyjen seurannassa.

Tilastollisesti ja EU-ohjelmien yhteydessä maakunta-alueet toimivat vertailu- ja rahoitusyksikköinä. Ne tarjoavat yhdenmukaisen, alueellisen näkökulman, jolla mitataan kehitystä, suunnitellaan tukitoimia ja ohjataan kansallisia sekä EU:n rahoitusohjelmia.

---