mTORinhibiitoreid

mTORinhibiitoreid ovat lääkeaineiden ryhmä, joka estää mekanistisen target of rapamycin (mTOR) -signaalin kulun solussa. mTOR säätelee solujen kasvua, proliferation, aineenvaihduntaa ja autofagiaa. Inhibitiota voidaan toteuttaa useilla tavoilla: rapaloja (rapalogeja) ja ATP-kohdan kilpailijoita, jotka estävät mTOR:n toimintaa eri komplekseissa.

Rapalogeiksi luokitellut lääkkeet sitoutuvat FKBP12-proteiiniin ja estävät pääasiassa mTORC1-kompleksin toimintaa. Tämä ei useimmiten vaikuta voimakkaasti mTORC2-kompleksiin, mikä rajoittaa joidenkin vaikutusten laajuutta. Esimerkkejä rapalogeista ovat sirolimus (rapamysiini), everolimus, temsirolimus ja ridaforolimus. Toisaalta ATP-kohdan kilpailijat ovat uuden sukupolven mTOR-inhibiittoreita, jotka estävät sekä mTORC1:ta että mTORC2:ta ja voivat siten vaikuttaa useampiin soluprosesseihin; esimerkkejä ovat vistusertib (AZD2014) sekä sapanisertib (MLN0128).

Käyttöaiheet ja sovellukset vaihtelevat. Immunosuppressiota vaativissa tilanteissa, kuten elinluovutusten yhteydessä, käytetään mTORin inhibitiota estämään kilpailevaa immuunipuolustuksen aktivaatiota. Onkologiassa mTORin inhibitorit ovat hyödyllisiä tietyissä syöpäsairauksissa, kuten munasarjasyöpä, munuaissyöpä ja tuberous sclerosis complexiin liittyvät kasvaimet (SEGA, munuaishyperplasia), sekä rintasyövän edistyneissä tapauksissa kombinaatiohoidoissa (esim. everolimus). Potilaskohtaiset valinnat ja hoitostrategia riippuvat reseptorifuusioista, hoitovasteesta ja riskien tasapainosta.

Haittavaikutukset voivat sisältää stomatiitin, turvotusta, infektioalttiuden lisääntymisen, metabolisia sivuvaikutuksia (hyperlipidemia, hyperglykemia), wound healing -häiriöt sekä keuhko- ja munuaismuutoksia. Lääkkeet ovat myös vuorovaikutuksessa CYP3A4:n kanssa, mikä vaikuttaa annostukseen ja turvallisuuteen. Resistance-kehitys ja pitkäaikaiset vaikutukset rajoittavat hoidon kestoa.