määritelmien

Määritelmä, monikossa määritelmät, on lauseiden kokonaisuus, jolla annetaan käsitteen tai termin merkitys tai tarkennetaan sen käyttö. Määritelmiä käytetään kaikilla tieteenaloilla ja ne helpottavat yhteistä ymmärrystä sekä loogista päättelyä.

Erityisesti matematiikassa ja logiikassa määritelmä luo uuden käsitteen ja rajoittaa sen käyttöä. Hyvä määritelmä on tarkka, yksiselitteinen ja ei-kiertävä; sen ei tulisi väittää jotakin todellisuudesta ilman todistusta, eikä se saa olla ristiriitainen. Määritelmä voi yhdistää määriteltävän käsitteen tiettyihin ominaisuuksiin tai kuvailla, miten käsitettä voidaan havainnoida tai käyttää.

Määritelmiä on erilaisia. Eksplisiittiset määritelmät antavat suoran kuvauksen sanan merkityksestä. Implisiittiset tai epäsuorasti määrittelevät määritelmät voivat osoittaa käsitteen merkityksen esimerkiksi sen suhteiden tai ominaisuuksien kautta. Operatiiviset määritelmät määrittelevät käsitteen käytännön toimenpiteiden tai operaation avulla. Matematiikassa moni määritelmä luodaan tällä tavalla siten, että käsitteen käyttö on selkeä ja tarkka.

Esimerkki: alkulukua määritellään luonnollisena lukuna suurempana kuin 1, jolla on täsmälleen kaksi positiivista jakajaa, 1 ja itsensä. Tämä määritelmä osoittaa, miten käsite voidaan identifioida ominaisuuksien kautta ja erottuu muista luvuista. Määritelmillä on kuitenkin rajoituksia: ne voivat olla liian kapeita tai liian laajoja, mikä heikentää niiden sovellettavuutta.