lääkitysresistenssiä

Lääkeresistenssi, tunnettu myös nimellä lääkehoitoresistenssi tai lääkkeiden tehon heikkeneminen, on ilmiö, jossa mikro-organismi, kuten bakteeri, virus, sieni tai loinen, tai syöpäsolu, kehittää vastustuskyvyn lääkkeitä vastaan, jotka alun perin olivat tehokkaita sen tappamiseen tai sen kasvun hidastamiseen. Tämä kehittyminen tekee lääkehoidosta vähemmän tehokkaan tai jopa tehottoman kyseisen organismin tai solujen kohdalla.

Lääkeresistenssi voi kehittyä useilla mekanismeilla. Mikro-organismit voivat muuttaa lääkkeen kohdetta solussaan, estää lääkkeen pääsyn soluun, poistaa lääkkeen nopeasti solusta tai hajottaa lääkkeen epätehokkaaseen muotoon. Syöpäsolujen kohdalla resistenssi voi johtua mutaatioista, jotka vaikuttavat solun kasvuun, jakautumiseen tai kuolemaan liittyviin reitteihin, tai ne voivat aktiivisesti pumpata lääkkeitä ulos solusta.

Lääkeresistenssi on merkittävä terveyshaaste maailmanlaajuisesti. Antibioottiresistenssi bakteereissa on erityisen huolestuttavaa, sillä se vaikeuttaa yleisten infektioiden hoitoa ja voi johtaa pidempiin sairasteluihin, korkeampaan kuolleisuuteen ja lisääntyneisiin terveydenhuoltokustannuksiin. Samoin antiviraalinen ja sienilääkeresistenssi uhkaavat tehokkaiden hoitojen saatavuutta. Syöpälääkeresistenssi rajoittaa onnistuneiden hoitojen mahdollisuuksia ja edellyttää uusien hoitomuotojen kehittämistä. Lääkeresistenssin kehittymistä voidaan hidastaa ja torjua vastuullisella lääkkeiden käytöllä, infektioiden ehkäisyllä ja uusien lääkkeiden jatkuvalla tutkimuksella ja kehityksellä.