lääkeaineyhteisvaikutuksista

Lääkeaineyhteisvaikutuksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa kahden tai useamman lääkeaineen samanaikainen käyttö muuttaa toistensa tehoa tai haittavaikutuksia. Yhteisvaikutukset voivat johtua sekä aineiden farmakokineettisistä että farmakodynaamisista mekanismeista.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset koskevat aineiden kulkua elimistössä: ne voivat vaikuttaa imeytymiseen, jakautumiseen, metaboliaan tai Munuaisten erittymiseen. Esimerkkejä ovat entsyymien, kuten CYP-entsyymien (esim. CYP3A4, CYP2D6, CYP2C9), estäminen tai indusoituminen sekä suoliston transporterien vaikutus. Tällaiset muutokset voivat lisätä tai vähentää toisen lääkeaineen pitoisuuksia veressä ja siten tehoa tai haittavaikutuksia.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset liittyvät kahden tai useamman lääkkeen vaikutusten voimistumiseen tai heikentymiseen ilman muutoksia pitoisuuksissa. Esimerkkejä ovat päihtymyslääkkeiden, centralisinisten sekä rytmihäiriöitä aiheuttavien lääkkeiden yhteiskäyttö, jolloin haittavaikutukset voivat olla lisääntyneitä tai yhteisvaikutukset voivat olla kumulatiivisia.

Riskitekijöitä ovat polyfarmasia, ikä, maksavaikeudet, munuaisten vajaatoiminta sekä geneettiset polymorfismit, jotka muuttavat aineiden käsittelyä. Eniten riskissä ovat lääkkeiden tilaajille yksittäisten lääkkeiden kanssa käytetyt pienellä terapeuttisella ikkunalla.

Arviointi ja hallinta perustuvat huolelliseen lääkelistaan, potilaan historiaan sekä tarvittaessa valmiste- ja annostuslaskenta- ja seurantatietoihin. Käytettävissä ovat huomioivat tietokannat ja ohjeistukset; tarkoituksena on välttää haitalliset yhteisvaikutukset tai minimoida niistä aiheutuvat ongelmat.

Potilaille kerrotaan yleisesti vältettävien yhdistelmien riskit, kuten joidenkin ruoka-aineiden, luontaistuotteiden tai OTC-lääkkeiden yhteisvaikutukset, sekä annostuksen ja seurannan tärkeys.