lämpöpintojen

Lämpöpinnat ovat pintoja, jotka luovuttavat lämpöä ympäristöönsä. Käsite kattaa sekä rakennusten lämmittämisessä käytettävät lämpöpinnot, että teollisten prosessien hallintaan tarkoitetut lämmönpinnoitteet. Lämpöpinnat voivat koostua lattian, seinien tai kattojen osa-alueista, joiden lämpötila on korkeampi kuin tilan ilman lämpötila. Niiden kautta lämpö siirtyy tilaan sekä säteillen että johtuen ja osin konvektion avulla.

Rakennuksissa lämpöpintojen tyyppejä ovat lattialämmitys (lattian pinta lämpimänä), seinä- ja kattopaneelit sekä kiinteät lämpöpaneelit, joita voidaan käyttää sekä sähkö- että vesikiertoisissa järjestelmissä. Vesikiertoisissa järjestelmissä lämmin vesi kiertää putkistossa ja siirtää lämpöä pintoihin; sähköisissä järjestelmissä vastukset tai sähköiset kalvopäällysteet tuottavat lämpöä suoraan pinnalle.

Toimintaperiaate: lämpöpinnat luovuttavat lämpöä pääasiassa säteilynä ja toisinaan konvektiona. Tämä voi johtaa tasaisempaan sisälämpötilaan ja miellyttävämmän tunteen, kun ilman kiertoa on vähän. Lämpöpinnat voivat kuitenkin reagoida hitaammin kuin konvektiiviset lämmitysjärjestelmät, riippuen käytetystä teknologiasta ja ohjausjärjestelmästä.

Suunnittelussa huomioitavia seikkoja ovat tilan käyttötarkoitus, riittävä eristys, lattian tai seinien materiaalit sekä oikea lämpötilan taso. Järjestelmän tehon mitoittaminen sekä hyvä säätö- ja ohjausjärjestelmä, kuten älytermostaatit, ovat keskeisiä energian käytön optimoimiseksi. Plussina ovat miellyttävä, tasainen lämpö sekä soveltuvuus hyvin eristettyihin tiloihin; miinuksina voivat olla korkea alkuinvestointi ja asennuksen vaativuus.