lämpöoksidoitumisessa

Lämpöoksidoituminen, suomeksi myös terminen hapettuminen, on kemiallinen prosessi, jossa aine reagoi hapen kanssa korkeassa lämpötilassa. Tämä reaktio voi johtaa materiaalin ominaisuuksien muuttumiseen, esimerkiksi sen värin, lujuuden tai sähkönjohtavuuden muuttumiseen. Lämpöoksidoitumista esiintyy luonnossa ja sitä hyödynnetään monissa teollisissa sovelluksissa.

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lämpöoksidoitumisesta on metallien ruostuminen. Kun metallit, kuten rauta, altistuvat hapelle ja kosteudelle korkeissa lämpötiloissa, ne muodostavat metallioksideja. Nämä oksidit voivat heikentää metallin rakennetta ja johtaa sen haurastumiseen. Vastaavasti esimerkiksi ruoka-aineiden pinnan ruskistuminen ruoanlaiton aikana on lämpöoksidoitumisen muoto, joka vaikuttaa ruoan makuun ja ulkonäköön.

Teollisesti lämpöoksidoitumista käytetään esimerkiksi materiaalien pinnoittamisessa. Metalleja voidaan pinnoittaa oksidikerroksella niiden suojaamiseksi korroosiolta tai parantamaan niiden sähköisiä ominaisuuksia. Myös keramiikkaa ja lasia valmistettaessa lämpöoksidoitumisella on merkittävä rooli. Prosessia voidaan kontrolloida tarkasti lämpötilan, hapen pitoisuuden ja reaktioajan avulla haluttujen lopputulosten saavuttamiseksi. Lämpöoksidoitumisen tutkimus on tärkeää materiaalitieteissä uusien ja paranneltujen materiaalien kehittämiseksi.