lämpönsiirtoominaisuuksia

Lämpönsiirto-ominaisuudet kuvaavat materiaalin kykyä siirtää lämpöä. Tärkeimpiä ominaisuuksia ovat lämmönjohtavuus, lämpökapasiteetti ja lämpölaajeneminen.

Lämmönjohtavuus (k) mittaa, kuinka tehokkaasti materiaali johtaa lämpöä. Korkean lämmönjohtavuuden materiaalit, kuten metallit, siirtävät lämpöä nopeasti, kun taas matalan lämmönjohtavuuden materiaalit, kuten eristeet, hidastavat lämmönsiirtoa. Se ilmoitetaan yleensä wateissa per metri-kelvin (W/(m·K)).

Lämpökapasiteetti (C) kuvaa, kuinka paljon energiaa tarvitaan materiaalin lämpötilan nostamiseksi yhdellä asteella. Suuri lämpökapasiteetti tarkoittaa, että materiaali voi varastoida paljon lämpöenergiaa. Tyypillisesti se ilmoitetaan jouleina per kelvin (J/K) tai jouleina per kilogramma-kelvin (J/(kg·K)), jolloin puhutaan ominaislämpökapasiteetista.

Lämpölaajeneminen kuvaa materiaalin tilavuuden muutosta lämpötilan muuttuessa. Useimmat materiaalit laajenevat lämmetessään ja supistuvat jäähtyessään. Tämä ilmiö on tärkeä ottaa huomioon rakenteissa ja laitteistoissa, joissa lämpötilavaihtelut ovat suuria.

Näitä ominaisuuksia hyödynnetään monissa sovelluksissa, kuten rakennuseristyksessä, lämmönvaihtimissa, elektroniikassa ja ruoanlaitossa. Materiaalin valinta perustuu usein sen lämpönsiirto-ominaisuuksiin halutun toiminnallisuuden saavuttamiseksi.