lämpöanalyyseja

Lämpöanalyysi, tunnettu myös nimellä terminen analyysi, on joukko mittaustekniikoita, joissa materiaalin ominaisuuksia tutkitaan sen lämpötilan muuttuessa. Menetelmät perustuvat tyypillisesti siihen, että materiaalin ja referenssimateriaalin välistä lämpötilaeroa tai lämpövirtaa mitataan samalla, kun näytettä lämmitetään, jäähdytetään tai pidetään vakiolämpötilassa. Lämpöanalyysi antaa tietoa materiaalin fysikaalisista ja kemiallisista muutoksista, kuten sulamisesta, kiteytymisestä, faasimuutoksista, hajoamisesta ja hapettumisesta.

Yleisimpiä lämpöanalyysimenetelmiä ovat differentiaalinen pyyhkäisykalorimetria (DSC), termogravimetrinen analyysi (TGA) ja lämpömekaaninen analyysi (TMA). DSC mittaa lämpövirtaa, joka vaaditaan pitämään näyte ja referenssi samassa lämpötilassa, kun niitä lämmitetään kontrolloidusti. TGA puolestaan mittaa näytteen massan muutosta lämpötilan funktiona, mikä paljastaa haihtuvien aineiden poistumisen tai kemialliset reaktiot, jotka johtavat massamuutokseen. TMA mittaa materiaalin ulottuvuuden muutoksia lämpötilan funktiona, auttaen määrittämään esimerkiksi lasittumislämpötilan tai lämpölaajenemiskertoimen. Lämpöanalyysi on laaja-alaisesti käytetty materiaalitieteessä, kemiassa, farmasiassa ja elintarviketeollisuudessa materiaalien karakterisoinnissa, laadunvalvonnassa ja prosessien optimoinnissa. Se tarjoaa arvokasta tietoa materiaalien käyttäytymisestä eri lämpötiloissa.