lämmönvälittäjinä

Lämpöä välittäjinä, tai lämmönsiirtäjinä, tarkoitetaan materiaaleja tai rakenteita, joiden tehtävänä on siirtää lämpöenergiaa paikasta toiseen. Tämä lämmönsiirto voi tapahtua johtumalla, kuljettumalla tai säteilemällä. Erilaisissa sovelluksissa käytetäänkin laajasti erilaisia lämmönsiirtäjiä riippuen tarvittavasta tehokkuudesta, lämpötilaerosta ja ympäristöolosuhteista.

Yleisimpiä lämmönsiirron muotoja on johtuminen, jossa lämpöenergia siirtyy suoraan aineen atomien tai molekyylien värähtelyn kautta. Metallit, kuten kupari ja alumiini, ovat erinomaisia lämmönjohteita ja niitä käytetäänkin yleisesti lämpöpattereissa, jäähdytyselementeissä ja lämmönvaihtimissa. Toisaalta eristeet, kuten vaahtomuovi ja lasivilla, ovat huonoja lämmönjohteita ja niiden tehtävä on hidastaa lämmön siirtymistä.

Kuljetumisessa lämpöenergia siirtyy nesteen tai kaasun virtauksen mukana. Tämä on tehokas tapa siirtää lämpöä suurilla etäisyyksillä. Esimerkiksi keskuslämmitysjärjestelmissä vesi kuljettaa lämpöä kattilasta pattereihin. Myös ilman kiertäminen tiloissa on kuljetukseen perustuvaa lämmönsiirtoa.

Säteilyllä lämpöenergia siirtyy sähkömagneettisina aaltoina, eikä se vaadi väliainetta. Auringon lämpö saavuttaa Maan säteilyn avulla. Myös kuumat esineet, kuten takka, säteilevät lämpöä ympäristöönsä.

Lämmönsiirtäjien suunnittelussa ja valinnassa otetaan huomioon materiaalin ominaisuudet, kuten lämmönjohtavuus, sekä sovelluksen vaatima lämmönsiirtoteho ja kustannustehokkuus.