lämmönsäätelymekanismi

Lämpönsäätelymekanismi viittaa biologisiin prosesseihin, joilla elävät organismit ylläpitävät ruumiinlämpöään suhteellisen vakaana ympäristöolosuhteista riippumatta. Tämä tasapaino, jota kutsutaan homeostaasiksi, on elintärkeää solujen optimaalisen toiminnan kannalta.

Erilaisilla organismeilla on erilaisia lämpönsäätelymekanismeja. Ektotermiset eli vaihtolämpöiset eläimet, kuten matelijat ja sammakkoeläimet, saavat lämpönsä ulkoisista lähteistä, kuten auringosta. Ne säätelevät ruumiinlämpöään käyttäytymisensä avulla, esimerkiksi etsimällä aurinkoisia tai varjoisia paikkoja.

Endotermiset eli tasalämpöiset eläimet, kuten nisäkkäät ja linnut, tuottavat lämpöä aineenvaihdunnallaan. Ne pystyvät ylläpitämään korkeaa ja vakaata ruumiinlämpöä myös kylmässä. Lämpöä syntyy lihasten toiminnan ja ruoansulatuksen seurauksena.

Kun ruumiinlämpö nousee, endotermiset organismit voivat poistaa lämpöä esimerkiksi hikoilemalla tai haukkumalla, jotka edistävät haihtumista. Verisuonten laajeneminen ihon pinnalla voi myös auttaa vapauttamaan lämpöä ympäristöön.

Kun ruumiinlämpö laskee, eläimet voivat tuottaa enemmän lämpöä värähtelemällä lihaksiaan tai lisäämällä aineenvaihduntansa nopeutta. Verisuonten supistuminen ihon pinnalla auttaa säilyttämään lämpöä. Myös turkin tai höyhenpeitteen eristävä ominaisuus on tärkeä lämmönsäätelyssä. Hypotalamus aivoissa toimii lämpökeskuksena, joka vastaanottaa tietoa ruumiinlämmöstä ja käynnistää tarvittavat säätelyreaktiot.