lämmönsiirtoaineina

Lämpönsiirtoaineet ovat aineita, joita käytetään energian siirtämiseen järjestelmästä toiseen lämmön muodossa. Ne ovat keskeisiä monissa teollisissa ja teknologisissa sovelluksissa, kuten lämmityksessä, jäähdytyksessä, voimantuotannossa ja kemiallisissa prosesseissa. Lämpönsiirtoaineen valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten lämpötila-alue, paine, turvallisuusvaatimukset, ympäristövaikutukset ja kustannukset.

Yleisimpiä lämpönsiirtoaineita ovat vesi ja vesipohjaiset seokset, kuten glykoliseokset. Vesi on edullista ja sen lämmönsiirto-ominaisuudet ovat hyvät. Glykolin lisääminen veteen alentaa sen jäätymispistettä ja nostaa kiehumispistettä, mikä tekee siitä sopivan laajemmalle lämpötila-alueelle. Ilmaa ja muita kaasuja käytetään myös lämpönsiirtoaineina, erityisesti tilanteissa, joissa nesteen käyttö ei ole mahdollista tai toivottavaa. Öljypohjaiset lämpönsiirtoaineet, kuten mineraaliöljyt ja synteettiset öljyt, soveltuvat korkeisiin lämpötiloihin, joissa vesi ei enää ole tehokas tai turvallinen. Niitä käytetään esimerkiksi aurinkolämpöjärjestelmissä ja teollisissa prosessilämmönvaihtimissa. Erikoissovelluksissa voidaan käyttää myös nestemäisiä metalleja, kuten elohopeaa tai natriumia, jotka tarjoavat erinomaisen lämmönsiirtokyvyn erittäin korkeissa lämpötiloissa, mutta niiden käyttöön liittyy merkittäviä turvallisuusriskejä.

Tärkeimpiä ominaisuuksia, joita lämpönsiirtoaineelta vaaditaan, ovat hyvä lämmönjohtavuus, korkea ominaislämpökapasiteetti ja sopiva viskositeetti. Lisäksi sen tulee olla kemiallisesti stabiili käytettävissä lämpötiloissa ja paineissa, eikä sen tulisi aiheuttaa korroosiota järjestelmän materiaaleille. Lämpönsiirtoaineen valinnalla on suuri merkitys järjestelmän tehokkuuteen, luotettavuuteen ja käyttöikään.