lämmönjakautumisen

Lämpöjakautuminen viittaa prosessiin, jossa lämpö siirtyy ja jakautuu järjestelmän sisällä tai sen ja ympäristön välillä. Tämä ilmiö on keskeinen monilla fysiikan, kemian ja insinööritieteiden aloilla. Lämpö leviää yleensä alueelta, jossa lämpötila on korkeampi, alueelle, jossa lämpötila on matalampi, pyrkien tasaamaan lämpötilaeroja.

Tärkeimmät lämmönsiirtomekanismit ovat johtuminen, kuljetus ja säteily. Johtuminen tapahtuu aineen hiukkasten välisessä suorassa kontaktissa, ilman että aine itsessään liikkuu merkittävästi. Se on tyypillistä kiinteissä aineissa. Kuljetus, toiselta nimeltään konvektio, tapahtuu nesteiden ja kaasujen virtauksen mukana, kun lämpimämpi aine siirtyy fyysisesti paikkaan, jossa se voi luovuttaa lämpöään. Säteily taas on lämpöenergian siirtymistä sähkömagneettisina aaltoina, eikä se vaadi väliainetta, kuten auringon lämpö, joka saavuttaa Maan.

Lämpöjakautumisen ymmärtäminen on olennaista monissa käytännön sovelluksissa. Esimerkiksi rakennusten lämmöneristys pyrkii hidastamaan lämmön kulkeutumista sisätiloista ulos pakkasella ja päinvastoin kesällä. Teollisuudessa lämmönvaihtimien avulla hallitaan ja hyödynnetään lämpöä tehokkaasti prosesseissa. Myös luonnonilmiöissä, kuten ilmakehän ja merien lämpötilojen jakautumisessa, lämpöjakautuminen on perustavanlaatuinen tekijä.