lämmastikoksiidi

Lämmastikoksiidi on yleisnimitys typen ja happioksidien ryhmälle, jota kutsutaan usein NOx:ksi. Tämän ryhmän tunnetuimmat yhdisteet ovat typpidioksidi (NO2), typpimonoksidi (NO) sekä näiden yhdisteiden dimerit kuten N2O4. Lämmastikoksiideja esiintyy sekä luonnossa että ihmisen toiminnassa, ja ne syntyvät erityisesti palavien polttoaineiden palamisreaktioissa sekä teollisissa prosesseissa.

Ominaisuudet ja luokitus: NO on väritön kaasu, jonka reaktiiviset ominaisuudet ovat merkittäviä ilmanlaadulle. NO2 on tummanruskea, teräväperäinen kaasu, joka on voimakas hapetin ja hengitysteille ärsyttävä. N2O, tunnettu nimellä ympäristöystävällinen nauruhaisula, on väritön kaasumainen yhdiste, jota käytetään sekä anestesiassa että viskositeetin lisääjänä joissakin prosesseissa. NOx-yhdisteet voivat urbanisoituneissa oloissa reagoida typen ja oksygenin kanssa muodostaen sekä otsonia että happamuutta aiheuttavia yhdisteitä.

Valmistus ja lähteet: NO ja NO2 syntyvät pääasiassa korkeissa lämpötiloissa syntyvissä palamisprosesseissa, kuten liikenteessä ja teollisuudessa. Ostwaldin prosessi ja muut haihtuvan typen oksidien tuotantoketjut tuottavat NO:ta, joka voi hapettua NO2:ksi. Dimerointi NO2:sta N2O4:ksi on teoksesta riippuvaa ja tapahtuu alhaisemmissa lämpötiloissa.

Käyttökohteet: NOa käytetään lääketieteessä vasodilataattorina tietyissä hoidoissa. NO2:ta käytetään voimakkaana oksidanttina sekä joskus polttoaineiden käsittelyssä. N2Oa käytetään yleisesti anestesiassa sekä joissakin sylinteri- ja ilmapalveluissa.

Turvallisuus ja ympäristö: NOx-yhdisteet ovat hengitysteille ärsyttäviä ja voivat huonontaa ilmanlaatua sekä lisätä andeanaallon muodostusta. NO2 on erityisen toksinen ja voi aiheuttaa keuhkoödeemaa suurilla pitoisuuksilla. N2O on kasvihuonekaasu ja sillä on myös vaikutuksia ilmakehän koostumukseen. Ympäristövälineissä NOxin päästöt pyritään minimoimaan soveltuvilla päästöjenhallintamenetelmillä.