lähisuhde

Lähisuhde on suomalainen käsite, jolla tarkoitetaan läheistä suku- tai läheisriippuvuudesta muodostuvaa suhdetta henkilön ympärillä. Sen määrittely on kontekstisidonnainen ja sitä käytetään sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että oikeudellisissa ja työelämän säädöksissä siihen, miten henkilön asemaa, vastuuta tai riippuvuutta tulkitaan.

Tyypillisesti lähisuhteeseen katsotaan kuuluvan lähisukulaiset, kuten vanhemmat ja lapset sekä sisarukset, sekä aviopuoliso tai rekisteröity kumppani. Joissakin yhteyksissä määritelmä laajenee myös lähelle yhteisellä asuin- tai huolenpitovastuulla oleviin henkilöihin, kuten isovanhemmat tai isä/äiti–lapsi -suhteessa oleviin. Tarkka raja riippuu viranomaisista, lakisäädöksistä tai käsillä olevasta asiasta.

Lähisuhdetta käytetään useissa konteksteissa arvioimaan vaikutusvaltaa ja vastuuta. Esimerkiksi lastensuojelussa ja sosiaalipalveluissa lähisuhteiden selvittäminen auttaa määrittämään, ketkä voivat osallistua hoito- tai päätöksentekoprosesseihin. Työelämässä ja julkisissa hankinnoissa lähisuhteita voidaan huomioida esteellisyys- ja konfliktitapausten välttämiseksi. Terveys- ja oikeudelliset käytännöt voivat määrittää, ketkä ovat oikeutettuja tietojen vastaanottamiseen tai päätöksentekoon potilaan tai asiakkaan nimissä.

Lähisuhde ei ole tiukka oikeudellinen luokitus, vaan toimintakykyinen käsite, jota eri instituutiot soveltavat tilanteen mukaan. Lähisuhdeväkivallalla ja -riidoilla sekä muulla häiriöllä on erikseen omat määritelmänsä, mutta ne liittyvät laajasti lähisuhteen käsitteeseen.