lähikuva

Lähikuva on kuvaus- ja elokuvatekninen termi, jossa kuvattava kohde täyttää suuren osan kuvapinnasta. Tällöin tausta jää usein epäselvemmäksi ja katsoja keskittää huomionsa kohteeseen. Lähikuvaa käytetään sekä elokuvissa, televisiossa että dokumenteissa ja se voi kohdistua joko kasvoihin tai mihin tahansa yksittäiseen yksityiskohtaan, kuten käden liikkeeseen tai esineeseen.

Teknisesti lähikuvaa saavutetaan sekä etäisyyden osalta että optiikan avulla. Usein käytetään pidempää polttoväliä (teleobjektiivi) ja lyhyttä etäisyyttä, jolloin kohde täyttää suuren osan kuvasta. Tämä usein tuottaa matalan syväterävyyden, jolloin tausta jää sumeaksi ja kohteen erottuvuus korostuu. Rajaus ja kameran asento vaikuttavat siihen, miten ilmeet ja tunteet tulkitaan.

Käyttötarkoitukset: Lähikuva korostaa tunteita, jännitettä ja intiimiyttä sekä luo draamallista rytmiä. Reaktiokuvat, kasvotilanteet ja pienet eleet voivat saada uuden merkityksen lähikuvassa. Leikkaus voi siirtää katsojan nopeammin toiseen kohtaan, kun tila tai hetki halutaan korostaa.

Variantit: Äärimmäinen lähikuva rajoittaa kohteen erittäin pienelle alueelle, usein silmään tai suun ympäristöön. Kasvojen lähikuva keskittyy ilmeisiin laajemmin. Lähikuvaa voidaan käyttää sekä fiktiivisessä elokuvakerronnassa että dokumentaarisessa työskentelyssä, ja se toimii usein vastakohtana kokonaisnäkymälle.