lähiinfrapunaaallonpituudet

Lähinnä infrapunaaallonpituudet (NIR, Near-Infrared) kattavat sähkömagneettisen spektrin alueen noin 700 nanometristä 2500 nanometriin. Tämä alue sijaitsee näkyvän valon punaisen pään ja keskimmäisen infrapuna-alueen välissä. NIR-säteily ei ole ihmisen silmälle näkyvää.

NIR-alueella aineiden vuorovaikutus säteilyn kanssa on tyypillisesti sidoksissa molekyylien värähtelyihin, erityisesti vetyä sisältävien sidosten, kuten C-H, N-H ja O-H, ensimmäisiin ja toisiin yläsäveliin. Tämä tekee NIR-spektroskopiasta tehokkaan työkalun orgaanisten aineiden tunnistamiseen ja kvantifiointiin.

NIR-spektroskopiaa käytetään laajalti monilla aloilla. Teollisuudessa sitä hyödynnetään muun muassa elintarvikkeiden laadunvalvonnassa, lääkkeiden valmistuksessa, muovien tunnistamisessa ja maataloustuotteiden analyysissä. Esimerkiksi viljan kosteuspitoisuuden tai proteiinipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää NIR-menetelmiä nopeasti ja ilman näytteen esikäsittelyä.

Biotieteissä ja lääketieteessä NIR-säteilyä käytetään kudosten kuvantamiseen, sillä se läpäisee biologista kudosta paremmin kuin näkyvä valo. Sitä hyödynnetään myös esimerkiksi verensokerin tai hapetusasteen mittaamisessa ilman invasiivisia toimenpiteitä. Tutkimuksessa NIR-spektroskopiaa käytetään myös uusien materiaalien kehittämiseen ja kemiallisten reaktioiden seuraamiseen. NIR-aallonpituuksien käyttökohteet ovat monipuoliset ja niiden merkitys kasvaa jatkuvasti teknologian kehittyessä.