lähdeviittauksissa

Lähdeviittauksissa tarkoitetaan tapaa merkitä, mihin kirjoituksen väitteet ja tiedot perustuvat. Viitteet lisäävät tekstin läpinäkyvyyttä, auttavat lukijaa löytämään käytetyt lähteet ja mahdollistavat tiedon tarkistamisen. Lähdeviitteet jaetaan yleensä tekstin sisäisiin viitteisiin sekä lopulliseen lähdeluetteloon.

Tekstin sisäiset viitteet sekä niiden muoto riippuvat valitusta viittausjärjestelmästä. Yleisimmät tyypit ovat tekijä–vuosi -järjestelmät (esim. tekijän sukunimi ja julkaisuvuosi) sekä numeeriset järjestelmät, joissa lähteet esitetään numeroina. Lähdeluettelo antaa täydelliset tiedot lähteestä: tekijät, julkaisuvuosi, otsikko sekä julkaisija tai julkaisun tiedot, ja mahdollisesti DOI tai URL.

Yleisimmät viitejärjestelmät ovat APA, MLA, Chicago ja Vancouver; Harvard-tyyppiset käytännöt ovat yleisiä erityisesti suomalaisessa akateemisessa kirjoittamisessa. Viitteet voivat olla tekstissä sijoitettuja sisäviitteitä, kuten (Koskinen, 2020), tai numeerisia viitteitä, joissa lähde löytyy viitteistön numeroidusta listasta. Lähdeluettelossa tiedot esitetään muodossa, joka riippuu valitusta järjestelmästä.

Sähköisiä lähteitä varten merkitään usein pääsypäivä sekä URL tai DOI. Eri järjestelmät voivat vaatia erillaisia elementtejä, mutta perusvaatimuksena on lähteen tunnistettavuus ja toistettavuus. Varmista, että jokainen lainaus vastaa tarkkaa lähdettä ja että kaikki lähteet on asianmukaisesti mainittu lähdeluettelossa. Pidä kiinni yhdestä järjestelmästä koko tekstissä; käytä kirjoitusasua ja erikoismerkkejä johdonmukaisesti.

Hyötynä oikein tehtyihin lähdeviitteisiin on parempi tutkimuksen läpinäkyvyys, plagiarismin välttäminen sekä mahdollisuus lukea lähteet uudelleen ja arvioida väitteiden luotettavuutta. Lähdeviitteiden oikea hoito on osa kurinalaista akateemista kirjoittamista.