lähdekielet

Lähdekielet ovat kielet, joita käytetään ohjelmien tai tekstien alkuperäisessä ilmaisussa ennen käännöstä tai suoritusta. Termiä käytetään sekä ohjelmoinnin että kääntämisen kontekstissa. Ohjelmoinnissa lähdekieli tarkoittaa ohjelman kirjoitus- tai esityskieltä, josta kääntäjä tai tulkki aloittaa työn. Kohdekieli (target language) on ohjelman lopullinen muoto, kuten konekieli, välikoodi tai toinen korkeamman tason kieli.

Esimerkkejä yleisistä lähdekielistä ohjelmoinnissa ovat C, C++, Java, Python, JavaScript ja Rust. Joissain järjestelmissä käytetään transpilointia, jossa lähdekieltä muunnetaan toiseen kieleen samalla tasolla ohjelmoinnin käsittelyssä, esimerkiksi TypeScriptin kääntyessä JavaScriptiksi. Tulkkaus- ja kääntämistekniikat eroavat siinä, miten ja milloin ohjelma suoritetaan.

Käännöstyössä ja lokalisaatiossa lähdekieli tarkoittaa alkuperäistä teksti- tai ohjelmointikieltä, josta käännöstyö aloitetaan. Kääntäjä työskentelee säilyttääkseen merkityksen, sanaston ja kulttuuriset viitteet sekä syntaksin rakenteen kohdekielellä. Ongelmat voivat liittyä monimerkityksellisiin sanoihin, idiomeihin ja kulttuurisiin eroihin.

Lähdekielet ja kohdekielet muodostavat monikielisen ohjelmointi- ja käännösprosessin perustan. Ymmärrys lähdekielen ominaisuuksista on olennaista sekä ohjelmiston toimivuuden että käännösten laadun kannalta.