lyhytaikaisuutta

Lyhytaikaisuutta tarkoittaa ilmiötä tai ominaisuutta, jonka kesto tai vaikutus on lyhyt suhteessa käytävään kontekstiin. Se viittaa tilapäisyyteen tai lyhyeen aikahorisonttiin ja on vastakohta pitkäaikaisuudelle. Sanaa käytetään sekä abstraktina ominaisuutena että konkreettisena käsitteenä riippuen kontekstista. Sanan muodostus juontuu sanoista lyhyt ja aikainen sekä suffiksi -aisuus.

Käyttökonteksteja ovat talous ja sijoittaminen, politiikka sekä julkiset ja sosiaaliset ohjelmat. Taloudessa lyhytaikaisuus tarkoittaa keskittymistä lyhyen aikavälin tuloksiin ja kustannuksiin, usein horisontin ollessa noin yksi kolmea vuotta. Tämä voi nopeuttaa päätöksiä, mutta samalla kaventaa näkymää sijoitusten ja kestävien kehitystoimien pitkälle aikavälille. Politiikassa lyhytaikaisuutta käytetään kuvaamaan päätöksiä, jotka tähtäävät välittömiin vaikutuksiin seuraavan hallituskauden aikana, jolloin pitkäjänteinen kehitys saattaa jäädä vähemmälle. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä ympäristön suunnittelussa lyhytaikaiset ohjelmat voivat antaa nopeita parannuksia, mutta ne voivat myös vaarantaa pitkäjänteisen hyvinvoinnin tai kestävyyden.

Lyhytaikaisuuden mittaaminen riippuu kontekstista, ja se voi perustua aikahorisonttiin, toteutuneiden vaikutusten mittariin tai taloudellisiin lukuihin. Keskeistä on ymmärtää, milloin lyhytaikaisuus palvelee tarkoitusta ja milloin se voi heikentää pitkän aikavälin arvoa. Kritiikki korostaa tasapainon tarvetta: liiallinen keskittäminen lyhyelle aikavälille voi haitata investointeja, ympäristön sekä sosiaalisen vastuun kestäviä valintoja.