luutumista

Luutumista on biologinen prosessi, jossa luukudosta muodostuu side- tai rustokudoksesta. Se on keskeinen osa sikiön kehitystä, kasvua sekä luuston korjaantumista vammojen tai murtumien jälkeen. Luutumisen lopputuloksena vanhenee kudos luuhun, joka kestää kehon mekanista kuormitusta ja toimii vähintään tukirakenteena sekä suonituksen ja kantavuuden ylläpitäjänä.

Käytännössä on kaksi pääasiallista luutumisen reittiä: intramembraaninen luutumistapa ja endokondraalinen luutumistapa. Intramembraaninen luutumistapa muodostuu suoraan mesenkimasta luukudosta; tätä tapaa esiintyy pääasiassa kallon luiden sekä avainluun luutumisessa. Endokondraalinen luutuminen alkaa rustokudoksesta, jota vähitellen korvataan luulla; ruston poikki käyvä korvausprosesssi kuvaa suurinta osaa pitkistä luiden kasvusta ja luun pituuskasvua sikiöuudesta lähtien.

Kasvussa luutumiseen liittyy kasvulevyjä (epifyysilevyt), joiden kautta luuston pituuskasvu tapahtuu. Kun kasvut kasvulevyt lopulta sulkeutuvat, pitkät luut saavuttavat aikuisen mittansa. Luutumista säätelevät osteoblastit rakentamassa uutta luuta sekä osteoklastit resorboimassa vanhaa kudosta; hormonaaliset ja mekaaniset tekijät vaikuttavat prosessin nopeuteen ja suuntaan. Terveessä kasvussa luutumisen yhteistoiminta mahdollistaa sekä luun muodon että lujuuden kehittymisen.

Kliinisissä konteksteissa luutumisen häiriöt voivat ilmetä esimerkiksi ennenaikaisena kallon luiden fuusiointina (kallon synostoosi) tai epätyypillisen luutumisen eli heterotopisen luutumisen muodossa. Harvinaisemmissa perinnöllisissä tiloissa voi kehittyä laajamittaista luutumista pehmytkudoksissa. Luutumisen ymmärtäminen on olennaista sekä lapsen kasvun seurannassa että luun paranemisen arvioinnissa vammojen jälkeen.