luukudokset

Luukudos on luun rakennetta ja toimintaa ylläpitävä sidekudoksen erikoistunut kudos. Sen rakenne koostuu solukosta ja sen väliaineesta. Orgaaninen osa on kollageeni I, epäorgaaniset mineraalit, pääasiassa hydroksiapatiitti, mineralisoituvat osteoidiin ja antavat luulle kovuuden. Luukudoksen ympärillä on periosteumi ja sisäpuolella endosteumi sekä luuytimen onteloita.

Kaksi päätyyppiä on tiivisluukudos (kortikaalinen luukudos) ja trabekulaarinen luukudos (spongiosluukudos). Tiivisluukudos muodostaa suurimman osan ulkokuoresta; trabekulaarinen luukudos sijaitsee luun sisäosassa, muodostaa verkkorakenteen trabekkeleista ja luuytimen onteloita.

Soluryhmä koostuu osteoblasteista, osteosyyteistä, osteoklasteista sekä osteoprogenitoreista. Osteoblastit rakentavat uutta luukudosta ja erittävät osteoidia; mineraalisoituminen muuttaa sen kovaksi. Osteosyydit ovat kypsiä osteoblasteja, jotka ylläpitävät kudosta. Osteoklaktit resorboivat luuta kierrättääkseen mineraaleja. Osteoprogenitor-solut voivat erilaistua uusiksi osteoblasteiksi.

Ossifikaatio tapahtuu kahdella pääreitillä: intramembraaninen ja endokondraalinen. Intramembraaninen ossifikaatio tapahtuu suoraan sidekudoksesta; endokondraalinen alkaa rustomallista pitkien luiden pituuskasvussa.

Funktio: luukudos tarjoaa mekanisen tuen ja suojan, mahdollistaa liikkeen lihasten avulla sekä toimii mineraalivarastona (kalsium, fosfaatti) ja hematopoieesin lähteenä punaisessa luuytimessä. Remodeloituu jatkuvasti osteoklastien ja osteoblastien yhteistyön kautta kasvun, vammojen ja hormonaalisen säätelyn mukaan.