lupiinien

Lupiinien, tai Lupinus-suvun, kasvit ovat palkokasveihin kuuluvia kukkivia kasveja, joihin kuuluu noin 200–300 lajia. Ne vaihtelevat yksivuotisista ja monivuotisista lajeista, ja voivat olla pystyjä, korkeita kasveja tai kiemurtelevia köynnöksiä. Lehti on palmatus, jossa on useita lehdyksiä. Kukat järjestäytyvät pitkiin kukintoihin ja niiden väri vaihtelee sinisestä ja violetista keltaiseen sekä valkoiseen. Lupiinien kukinta-aika on yleisesti kesäaikaan.

Levinneisyys ja ekologinen rooli: Lupiinien tuottajina on luonnossa Pohjois-Amerikan ja Välimeren alueen kasveja, ja monet lajit ovat sopeutuneet köyhiin, kuiviin maaperiin. Ne muodostavat symbioosin maaperän typpeä sitovien bakteerien kanssa juuriplanta. Tämä parantaa maaperän rakennetta ja typpipitoisuutta, mikä tekee lupineista sekä koriste- että maanparannuskasveja sekä viljelykasveja.

Käyttö ja jalostus: Lupiinia viljellään puutarhoissa koristekasvina ja maaperän parantajana sekä joidenkin lajien hyödyntämisessä rehu- ja elintarviketeollisuudessa. Luontaisissa ruokaperinteissä papumainen siemen on käytetty sekä eläinten rehua että ihmisten ruokaan, mutta siemenissä esiintyy alkaloideja, jotka voivat olla myrkyllisiä raakana. Kehitettyjä, matalalkaloidisia vihreitä lajikkeita (sweet lupine) käytetään sekä karja- että ihmisravintona joissakin maissa, mutta vaativat usein debitteröinti- tai käsittelymenetelmiä.

Vaarat ja hallinta: Joillakin lupiinilajeilla on taipumus levitä hallitsematta tietyillä alueilla, missä ne voivat syrjäyttää paikallisia lajeja. Tästä syystä joissain maissa ja alueilla on rajoituksia viljelyn ja istutusten suhteen. Lupiinien yleinen hoito vaatii sään ja maaperän huomioonottavaa sijoittelua sekä mahdollisia torjunta- tai käsittelytoimenpiteitä.