luottosäätelyn

Luottosäätely viittaa toimenpiteisiin ja strategioihin, joilla pyritään hallitsemaan ja ohjaamaan luoton tarjontaa ja kysyntää taloudessa. Sen päätavoitteena on varmistaa taloudellinen vakaus ja ennaltaehkäistä ylikuumentumista tai taantumia, jotka liittyvät liialliseen tai liian vähäiseen luotonottoon. Luottosäätely voi olla osa laajempaa rahapolitiikkaa, jota keskuspankit ja muut viranomaiset harjoittavat.

Yksi keskeinen luottosäätelyn muoto on korkotason säätely. Korottamalla ohjauskorkojaan keskuspankki tekee luoton ottamisesta kalliimpaa, mikä vähentää kysyntää ja hidastaa taloutta. Vastaavasti koron laskeminen edullistaa luotonottoa ja pyrkii piristämään talouskasvua. Muita luottosäätelyn välineitä ovat esimerkiksi pankkien vähimmäisvarantovaatimusten muuttaminen, jolla vaikutetaan pankkien kykyyn myöntää luottoa, sekä suoranaisemmat rajoitukset luotonantamiselle, kuten lainakattojen tai luottojen vakuusvaatimusten kiristäminen.

Luottosäätelyn tarve korostuu erityisesti finanssikriisien yhteydessä, jolloin nopeasti kasvava tai supistuva luottomarkkina voi aiheuttaa merkittäviä häiriöitä talouteen. Liiallinen luotonanto voi johtaa omaisuushintojen kupliin ja ylivelkaantumiseen, kun taas luoton saatavuuden äkillinen supistuminen voi pahentaa taantumia. Siksi luottosäätelyllä pyritään ylläpitämään tasapainoista ja kestävää talouskehitystä.