luonnonfibereitä

Luonnonfibereitä ovat materiaaleja, jotka ovat peräisin luonnosta, toisin kuin synteettiset kuidut, jotka valmistetaan kemiallisesti. Niitä käytetään laajalti tekstiiliteollisuudessa, rakentamisessa ja muissa sovelluksissa niiden ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi. Luonnonkuidut voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: kasviperäisiin kuituihin ja eläinkuituihin.

Kasviperäiset kuidut, kuten puuvilla, pellava, hamppu ja juutti, saadaan kasvien eri osista, kuten siemenistä, varsista tai lehdistä. Puuvilla on yleisin kasvikuitu, tunnettu pehmeydestään ja hengittävyydestään. Pellava ja hamppu ovat vahvoja ja kestäviä kuituja, joita käytetään usein kankaissa ja köysissä. Juutti on karkeampi kuitu, jota käytetään pääasiassa säkkien ja mattojen valmistukseen.

Eläinkuidut, kuten villa, silkki ja kashmir, ovat peräisin eläimistä. Villa, joka saadaan lampaista, on tunnettu lämmöneristyskyvystään ja elastisuudestaan. Silkki, jonka tuottavat silkkimadot, on arvostettu sileytensä, kiiltonsa ja lujuutensa vuoksi. Kashmir on pehmeä ja ylellinen kuitu, joka saadaan kashmirvuohista.

Luonnonkuitujen käyttöön liittyy useita etuja. Ne ovat usein biohajoavia ja uusiutuvia, mikä tekee niistä ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon. Ne ovat myös yleensä hypoallergeenisia ja miellyttäviä ihoa vasten. Luonnonkuitujen ominaisuudet, kuten hengittävyys, kosteudensiirto ja lämmönsäätely, tekevät niistä ihanteellisia vaatteisiin ja kodintekstiileihin. Kuitujen alkuperä, käsittely ja lopulliset ominaisuudet voivat vaihdella merkittävästi eri kuitutyyppien välillä.