luomissuffiksi

Luomissuffiksi on suomen kielessä käytetty termi, jolla tarkoitetaan derivatiivista loppuliitosta, jonka tehtävänä on muodostaa uusia sanoja vartalon pohjalta. Tällaiset suffiksit muuttavat sanan merkitystä ja usein myös grammattista luokkaa, joten ne eroavat taivutussuffiksista, jotka vain taivuttavat sanaa ilman uusien sanojen luomista. Luomissuffiksit ovat keskeisiä sananmuodostuksessa ja voivat olla sekä tuottavia että historiallisesti kehittyneitä.

Yleisimmät luomissuffiksit voidaan jäsentää esimerkiksi seuraavasti. -minen on tuottavin ja yleisesti käytössä oleva pääderivaatiivinen suffiksi: se muodostaa abstrakteja nominaaleja verbistä, esimerkiksi lukea -> lukeminen, opettaa -> opettaminen. -ja/-jä muodostaa agenttisanan tai tekemisen kohteen verbistä: kirjoittaa -> kirjoittaja, laulaa -> laulaja. -lainen on demonyymi- tai relatiivisen adjektiivin kaltaista käyttöä, jolla nimetään kansalaisuuksia tai liittyvyyksiä: Suomi -> suomalainen, venäläinen. -inen on adjektiivisuffiksi, jolla voidaan muodostaa värin tai ominaisuuden ilmaisivia adjektiiveja: hopea -> hopeainen (silvery).

Lisäksi luomissuffiksia käytetään monipuolisesti: ne voivat liittyä muihin affiksiin ja muodostaa uusia sanoja sekä käytössä että teknisissä tai kirjallisissa teksteissä. Osa suffiksista on laajasti tuottavia ja vakiintuneita, osa taas vanhoja tai rajattuja, ja ne voivat tehdä sanoista uusia tai harvinaisia. Suffixien käyttö ja tuottavuus vaihtelevat alueellisesti ja ajassa, mikä heijastuu sanakirjoihin ja kielelliseen kehitykseen.

Lisätietoja: derivatiivinen morfologia, sananmuodostus, suomen kieli.