lumikenkäilyä

Lumikenkäily on talviulkoilu, jossa liikutaan lumisella maastolla lumikenkien avulla. Lumikenkä jakaa kehon painon laajalle alueelle, jolloin uppoaminen lumeen vähenee ja eteneminen helpottuu. Lajina se sopii sekä rauhallisiin päiväretkiin että pidempiin, vaativampiinkin reitteihin, ja sitä voidaan harrastaa metsissä, tuntureilla sekä jäällä.

Keskeisin varuste on lumikenkä. Nykyiset mallit ovat kevyitä ja kestäviä, ja ne kiinnitetään kengän alle sitein tai nauhoin. Pohja on leveä ja jakaa vartalon painon tasaisesti, parantaen pitoa. Tärkeitä lisävarusteita ovat sauvat sekä säänmukainen, kerroksellinen vaatetus. Reppu kannattaa täyttää juomalla, eväillä sekä mahdollisilla varavaatteilla ja ensiapuvälineillä.

Tekniikaltaan lumikenkäily muistuttaa kevyttä vaellusta. Kävely on vakaata ja hartiat rentoina, katse eteenpäin. Sauvat auttavat tasapainoa ja liikkeen voimaa. Nousut vaativat lyhyitä, hallittuja askeleita; alamäissä paino pysyy lähellä kehoa ja polvet joustavat. Aloittelijat voivat aloittaa helpoilta pätkiltä ja edetä vähitellen.

Turvallisuus ja ympäristö: liikkuminen suositellaan ryhmässä ja reitistä kerrotaan etukäteen. Seuraa säätä ja lumen kantavuutta sekä lumivyöryriskejä. Pidä mukana kartta tai GPS sekä puhelin ja ensiapupakkaukset. Pukeutuminen ja varusteet on pidettävä kunnossa; noudata kestävän liikkumisen periaatteita ja vältä turhaa vaikutusta luontoon.

Historia: lumikenkäilyllä on pitkät perinteet lumisissa kulttuureissa, joissa lumessa liikkuminen on ollut välttämätöntä. Moderni lumikenkäily kehittyi 1800–1900-luvuilla Pohjois-Amerikassa ja Pohjoismaissa. Nykyään siitä on tullut suosittu talviaktiviteetti, jota voi harrastaa sekä kaupunkialueilla että erämaissa.