lukukäytäntöihin

Lukukäytäntöihin on termi, jolla viitataan yksilön tai yhteisön tapoihin lukea sekä suhtautua tekstiin. Siihen kuuluvat lukemisen tavoitteet, lukutekniikat ja -strategiat, lukemisrytmi sekä konteksti ja sosiaaliset käytännöt. Lukukäytännöt voivat ilmetä arjen rutiineina (esimerkiksi päivittäinen lukeminen), koulussa ohjauksena sekä julkisissa tiloissa tapahtuvina käytäntöinä, kuten kirjaston ja digitaalisen median hyödyntäminen.

Keskeisiä osa-alueita ovat lukutaitostrategiat (haku- ja skannaus, tarkentuva ja tiivistävä lukeminen), ymmärryksen syventäminen, sanaston hallinta sekä lukunopeus. Myös motivaatio, asenne ja lukemisen ympäristö vaikuttavat. Yhteisölliset tekijät, kuten yhdessä luetut tekstit ja opettajan tuki, tukevat tai rajoittavat lukukäytäntöjä. Digitaalinen lukeminen tuo mukanaan monipuolisia tekstilajeja sekä multimodaalisia lähestymistapoja.

Tutkimuksessa lukukäytäntöjä tarkastellaan siitä, miten ne tukevat tai voivat heikentää lukutaitoa, ymmärrystä ja kriittistä lukemista. Kulttuuriset, kielelliset ja sosioekonomiset erot sekä digitalisaation vaikutus näkyvät eri ryhmien lukukäytännöissä. Alaan liittyy jatkuvaa pohdintaa sekä saavutettavuuden, eriyttämisen että monilukutaidon kehittämisen puolesta.

Historiallisesti siirtymä paperikirjoituksesta digitaalisiin sekä multimodaalisiin medioihin on muokannut lukukäytäntöjä. Nykyisin keskeisiä kysymyksiä ovat, miten lukukäytännöt tukevat inklusiivista opetusta, miten ne vahvistavat digitaalista lukutaitoa ja miten lukeminen voi olla sekä yksilöllistä että yhteisöllistä.