lopetustunnistetta

Lopetustunniste, suomenkielinen termi lopetusmerkinnälle, on merkkauskielissä käytetty syntaksin osa, jolla merkitään elementin tai rakennelman loppu. Se on vastakkaisena osapuolena avaintunnisteelle, ja sen muoto on yleensä </elementin-nimi>.

Tehtävä ja merkitys

Lopetustunniste määrittelee elementin sisällön rajat ja sen, missä elementti päättyy. Se mahdollistaa sisäkkäisten elementtien oikean rakenteen ja hierarkian sekä helpottaa dokumentin jäsentämistä sekä käsittelyä ohjelmallisesti.

Syntaksi ja variaatiot

Lopetustunnisteen on yleensä vastattava avautuvan tunnisteen nimeä. XML-tyyppisissä kielissä nimet ovat herkkiä ollaakseen samankaltaisia ja ne ovat tarkasti samankirjaimiset. HTML:n kaltaisissa vähemmän tiukoin säännöin toimivissa kielissä nimeä voidaan tulkita paikkamerkkinä, ja joissakin yhteyksissä aikaisempi lopetustunniste voidaan tulkita osittain joustavasti.

HTML versus XML

HTML5:ssä osa elementeistä on tyhjiä (void elements) eikä niille tarvitse lopetustunnistetta, ja osaa rakenteesta voidaan tulkita virheenkorjauksin. XML:ssä lopetustunniste on aina pakollinen ja sen on oltava tarkasti sama kuin avautuvan tunnisteen nimikointi, sisältäen mahdolliset etuliitteet tai nimiavaruudet. End tagin puuttuminen tai virheellinen kirjoitus voi johtaa virheisiin tai väärin jäsennettyyn dokumenttiin.

Esimerkkejä

Tyypillinen lopetustunniste on </div> tai </p>, kun avataan <div> tai <p>.

Käytännössä lopetustunniste on olennaisen pieni mutta keskeinen osa rakenteellista markupia ja sen oikea käyttö vaikuttaa dokumentin validoituun ja helposti käsiteltävään muotoon.