lomittuneisuuteen

Lomittuneisuuteen on termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa tai ominaisuutta, jossa ilmiö esiintyy epäsäännöllisesti, katkoksittain tai puuskittain. Se merkitsee epäjatkuvaa ajoitusta ja vaihtelua ajassa, jolloin tapahtumien esiintymistiheys vaihtelee merkittävästi pitkienkin aikaväleiden sisällä. Tarkka merkitys riippuu kontekstista: sama sana voidaan soveltaa eri aloilla eri tavalla, mutta yhteistä on epäjatkuva, rytmiltään epävarma eteneminen.

Tilastotieteessä ja signaalinkäsittelyssä lomittuneisuus viittaa usein siihen, että signaali tai tapahtuma ei ole jatkuva, vaan koostuu aktiivisista jaksoista, joita seuraa epäaktiivisia jaksoja. Tällöin voidaan käyttää mittareita kuten aktiivisuusaikojen pituudet, taukojen kesto ja inter-event-aika, sekä tunnuslukuja kuten katkoksellisuutta ja tilastollista vaihtelua. Taloudessa, tuotannon suunnittelussa ja operatiivisessa kontekstissa lomittuneisuus kuvaa epäyhtenäistä työkuormaa, tuotantoprosesseja tai toimitusketjuja, joissa toiminta tapahtuu puuskittain eikä tasaisesti.

Kielitieteessä lomittuneisuutta voidaan tarkastella rytmin ja prosodian epäjatkuvuutena, jolloin sanojen tai tavujen ajoitus poikkeaa normaalista rytmikkäästä kaavasta. Tutkimuksessa lomittuneisuutta arvioidaan usein aika- ja tilastollisten aineistojen perusteella sekä vertaamalla sen ilmiöitä huomioivan mittareita vastaan.

Lomittuneisuuteen on kielessä illatiivimuoto lomittuneisuuteen, jolla tarkoitetaan siirtymää tai suoraa viittausta tähän tilaan. Käytön tarkka tulkinta riippuu akateemisesta tai käytännön kontekstista.