lohkosatunnaistus

Lohkosatunnaistus on tilastollinen menetelmä, jota käytetään satunnaistetujen tutkimusten osallistujien sijoittamisessa hoitoryhmiin siten, että tasapaino säilyy lohkojen sisällä. Sen tarkoituksena on vähentää järjestys- ja ajankohtaisesta vaihtelusta aiheutuvaa virhettä ja varmistaa, että kunkin hoidon kohortin määrät ovat suhteessa toisiinsa tutkimuksen aikana.

Menetelmä etenee siten, että määritellään lohkon koko ja laaditaan kullekin lohkolle satunnaisesti määräytyvä hoitoryhmäjako. Esimerkiksi kahden hoitovaihtoehdon kokeessa lohkon koko voi olla 4, jolloin lohkon sisällä on kaksin kappalein kumpaakin hoitoa (A, A, B, B). Satunnaista järjestystä käytetään jokaisessa lohkossa, ja osallistuja saa seuraavan saatavilla olevan lohkoyhteenvedon mukaisen hoitotarjonnan. Lohkoja voidaan muodostaa etukäteen ja toteuttaa järjestelmässä niin, että jakelu etenee tasaisesti.

Variantteja ovat kiinteät lohkon koot sekä vaihtelevat (randomisoidut) lohkon koot, jotka voivat lisätä epävarmuutta tutkijan tiedossa olevan rakenteen osalta. Lohkosatunnaistus voidaan yhdistää stratifikointiin, jolloin lohkot muodostetaan tiettyjen tekijöiden mukaan (esim. keskus tai sukupuoli), jotta ryhmien tasapaino säilyy näillä tekijöillä.

Plussat ja rajoitukset: Lohkosatunnaistus helpottaa tasapainon säilymistä erityisesti pienissä ja keskisuurissa tutkimuksissa, mutta lohkon koon ennustettavuus voi lisätä potentiaalista ennakointia. Tämän vuoksi käytetään usein vaihtelevia lohkon kokoja sekä keskitettyä satunnaistusta riskien pienentämiseksi.