lohkocopolymerointi

Lohkopolymeerit, tunnetaan myös nimellä lohkokopolymeerit, ovat polymeerejä, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta erilaisesta monomeeriyksiköstä, jotka on järjestetty peräkkäisiin lohkoihin. Nämä lohkot ovat homopolymeerilohkoja, eli ne koostuvat yhdenlaisista monomeereista. Esimerkiksi, jos A ja B ovat kaksi erilaista monomeeria, lohkopolymeeri voisi olla muotoa AAAAA-BBBBB. Lohkopolymeerien ominaisuudet ovat usein yhdistelmä niiden muodostavista homopolymeerilohkoista, mutta ne voivat myös osoittaa ainutlaatuista käyttäytymistä, joka johtuu lohkojen rajapinnoista.

Lohkopolymeerien syntetisointiin käytetään erilaisia polymeerisaostusmenetelmiä, joista yleisimpiä ovat elävä ionipolymeerisaostus ja kontrolloitu radikaalipolymeerisaostus. Nämä menetelmät mahdollistavat tarkkojen polymeerirakenteiden, kuten lohkojen pituuden ja järjestyksen, hallinnan. Riippuen polymeerien kemiallisesta luonteesta, lohkopolymeerit voivat olla hydrofiilisiä tai hydrofobisia. Hydrofiiliset lohkopolymeerit ovat vesiliukoisia, kun taas hydrofobiset lohkopolymeerit eivät liukene veteen.

Tämä ainutlaatuinen ominaisuus tekee lohkopolymeereistä hyödyllisiä monissa sovelluksissa. Niitä käytetään esimerkiksi pinta-aktiivisina aineina, emulgointiaineina, lääkeaineiden annostelujärjestelmissä ja uusien materiaalien valmistuksessa. Esimerkiksi, jos lohkopolymeerissä on sekä hydrofiilinen että hydrofobinen lohko, se voi muodostaa itseään järjestäviä rakenteita, kuten misellejä tai lamellirakenteita, vesiliuoksessa. Näitä rakenteita voidaan hyödyntää esimerkiksi lääkeaineiden kapseloinnissa ja kuljettamisessa. Lohkopolymeerit ovat myös tärkeä komponentti joissakin kumeissa ja muoveissa, parantaen niiden mekaanisia ominaisuuksia.