liuottuminen

Liuottuminen on prosessi, jossa aine liukenee toiseen aineeseen muodostaen liuoksen. Tämä voi tarkoittaa kiinteän aineen liukenemista nesteeseen, kaasun liukenemista nesteeseen tai nesteen ja toisen aineen sekoittumista aikaan saaden tasainen seos. Fysikaalisessa liukenemisessa aine erotetaan liuottimeen ilman kemiallista muutosta; kemiallisessa liukenemisessa puolestaan voi tapahtua kemiallista reaktiota ja uuden yhdisteen syntyä.

Liuottuvuus ja liukeneminen riippuvat monista tekijöistä. Tärkeimpiä ovat lämpötila, paine ( erityisesti kaasujen liukenemisessä), sekä liuottimen ja liuottimen väliset vuorovaikutukset. Yhteensopivat polaariset tai epäpolaariset ominaisuudet lisäävät aineen liukenemista; suurempi pinta-ala ja sekoittaminen nopeuttavat liukenemista. Myös lisäaineet ja ionien läsnäolo voivat vaikuttaa, esimerkiksi yleinen ionivaikutus tai pureserotus reaktioihin.

Liuottumisen nopeuteen vaikuttavat lisäksi liuottimen fyysiset olosuhteet ja lämpötila. Gas) liukenemista ohjaa Henryn laki: suurempi paine lisää kaasun määrää liuoksessa. Avoin vapaa-ajan tilanne: liukenemista ja kiteytymistä tapahtuu yhtä aikaa tasapainossa, jolloin kiinteä aine ja liuoksessa olevat aineet saavuttavat liukenemisen optimaalisen määrän. Tasapainossa ylimääräinen kiinteä aines voi kiteytyä takaisin, mikä rajoittaa liukenemisen kokonaismäärää.

Liuottuminen on keskeinen käsite monilla aloilla: kemianteollisuudessa ja lääketieteessä liukoisuus vaikuttaa tuotteen tehokkuuteen ja saatavuuteen; ympäristötieteessä liukeneminen vaikuttaa epäpuhtauksien liikkumiseen; elintarviketeollisuudessa maku-, rakenne- ja säilyvyysvaikutukset riippuvat liukenemisesta.