liukoisuusarvot

Liukoisuusarvot kuvaavat, kuinka paljon ainetta liukenee tietyn liuottimen, yleensä veden, tilaan tietyllä lämpötilalla. Yleisimmin ne ilmoitetaan massana liuoksen tilavuudessa (esim. g/L) tai molaarisuutena (mol/L). Liukoisuusarvot ovat tasapainoon perustuvia ja riippuvat huomattavasti lämpötilasta; monien aineiden liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa, mutta poikkeuksia esiintyy.

Erityyppisiä liukoisuusarvoja ovat liukenevuusarvot ja liukoisuuskokonaisarvot. Kun kyse on ioniyhdisteistä, voidaan puhua myös liukoisuuskokonaisarvosta (Ksp, liukoisuuskokonaisarvo), joka määrittää tasapainon siellä, missä kiinteä aine ja sen liuennut suolajohtuma ovat samanaikaisesti olemassa. Pienempi Ksp tarkoittaa heikompaa liukoisuutta. Ksp-arvot ilmoitetaan usein tietyllä lämpötilalla (esim. Ksp25).

Mittaus ja raportointi tapahtuvat käytäntöisesti tietyllä lämpötilalla (yleisimmin 25°C). Mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi tasapainoliukeneminen ja analyysillä määritetty liuenneen aineen konsentraatio; käytettyjä tekniikoita ovat gravimetria, UV/Vis-spektroskopia ja HPLC. Liukoisuusarvot voivat olla riippuvaisia olosuhteista kuten pH, ionivahvuus, kompleksaatio ja mahdolliset cosolventit.

Käytännössä liukoisuusarvot ovat keskeisiä suunnittelussa ja riskinarvioinnissa. Ne vaikuttavat lääkkeiden biologiseen hyödyntämiseen, elintarvikkeiden ja pakkausten käyttäytymiseen sekä ympäristön aineiden liikkuvuuteen ja mahdolliseen precipitaatioon. Liukoisuusarvot ovat hyödyllisiä, mutta niiden tulkinta vaatii huomioimaan kokeelliset olosuhteet ja mahdolliset än toimenpiteet, jotka voivat poiketa todellisesta systeemistä. Katsovat standardilähteet ja tietokannat tarjoavat kartoitusta hyvin dokumentoiduista arvoista, mutta arvoja on sovellettava varoen, kun olosuhteet poikkeavat standardista.