liukkaus

Liukkaus on pinnan ominaisuus, jossa kitka on alhainen, mikä heikentää otetta ja lisää liukumisen riskiä. Sitä esiintyy erityisesti märillä, jäisillä tai öljyisillä pinnoilla sekä kiillotuneilla tai kuluneilla alustoilla. Liukkaus kuvaa sitä, kuinka helposti esine tai ihminen menettää kontrollin liikkeessä.

Syytekijöitä ovat ympäristöoloissa muuttuvat tekijät kuten lämpötila, kosteus ja sade sekä pinnan materiaali, karheus ja kuluminen. Jäät muodostuvat, kun lämpötila on noin nollan tuntumassa ja kosteutta on, jolloin vesi voi jäätyä. Öljy- tai vedenkalvot sekä epäpuhtaudet voivat alentaa kitkaa ja lisätä liukkautta.

Mittauksessa käytetään kitkakertoimia sekä staattisen että kineettisen kitkan arvoja. Käytännössä liukkaus arvioidaan mu-arvojen perusteella: mitä pienempi mu, sitä liukkaampi. Eri pinnoilla mittaustuloksia tulkitaan olosuhteiden kuten lämpötilan ja puhdistuksen mukaan.

Torjunta ja hallinta keskittyy seuraaviin keinoihin: teiden hoidossa talvisin hiekkaa, suolaa ja mursketta sekä riittävän pintakerroksen ylläpitäminen; ajoneuvoissa talvirenkaat tai nastarenkaat; tiloissa liukastumisen ehkäisyyn tarkoituksetttuja pintamateriaaleja ja kunnossapitoa sekä suunnittelua, jolla liukas riski minimoidaan.

Etymologia: Liukkaus tulee adjektiivista liukas, ja tarkoittaa slippery-tilaa. Sitä käytetään sekä arkipuheessa että tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan liikkeen hallinnan menettämisen riskiä.