lisääntymisvaikutuksiin

Lisääntymisvaikutukset ovat haitallisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat yksilön lisääntymiskykyyn tai jälkeläisten kehitykseen. Ne voivat kohdata sekä miehiä että naisia ja ilmetä hedelmällisyyden heikkenemisenä, sukupuolihormonien säätelyn häiriöinä sekä raskauden onnistumisen tai sikiön kehityksen poikkeavuuksina.

Häiriöt voivat syntyä suoraan gonadien toiminnasta tai epäsuorasti endokriinisen järjestelmän kautta. Endokriinisen säätelyn muutokset voivat vaikuttaa esimerkiksi testosteronin, estrogeenin tai progesteronin tuotantoon sekä munasolun ja siittiöiden laatuun. Kehitysvaiheessa sikiön kehitys on erityisen herkkä, jolloin altistuminen voi johtaa teratogeenisiin vaikutuksiin, kasvun viivästymiseen tai myöhempiinkin lisääntymisvaikeuksiin.

Lisääntymisvaikutusten tutkimuksessa käytetään sekä eläin- että ihmistutkimuksia. Arvioinnissa huomioidaan hedelmällisyys, raskauden onnistuminen sekä sikiön kehitys ja mahdolliset postnataliset vaikutukset. Kansainväliset standardit, kuten OECD:n ohjeet TG 414 (Prenatal Developmental Toxicity Study), TG 421 (Reproductive/Developmental Toxicity Screening Test) ja TG 416 (Two-Generation Reproductive Toxicity), ohjaavat tutkimusmenetelmiä. Regulatiivisesti aineille voidaan antaa lisätietoa lisääntymistoksisuudesta ja niiden luokitusta sekä varoituksia, kuten H360-luokitukset.

Ympäristö- ja työturvallisuudessa pyritään ehkäisyyn: altistumisen välttämistä tai vähentämistä, parempia suojatoimia sekä mahdollisesti korvaavia aineita. On tärkeää huomioida, että eläinkokeissa havaitut vaikutukset eivät aina ennusta ihmisten herkkyyttä, ja riskinarvio perustuu sekä hazard- että exposure-tietoihin.