lisääntymistapojen

Lisääntymistavat viittaavat biologisiin prosesseihin, joiden avulla organismit tuottavat uusia yksilöitä. Tämä on elintärkeä prosessi lajien jatkuvuuden kannalta. Lisääntymistapoja on pohjimmiltaan kahta päätyyppiä: suvutonta ja suvullista lisääntymistä.

Suvuton lisääntyminen ei vaadi kahden yksilön yhdistymistä. Yksi yksilö voi tuottaa geneettisesti identtisiä jälkeläisiä. Esimerkkejä suvuttomasta lisääntymisestä ovat jakautuminen bakteereilla ja ameeboilla, silmikoituminen hiivalla ja hydralla sekä kasvullinen lisääntyminen kasveilla, kuten pistokkaista. Tämän menetelmän etuna on nopeus ja se, että lisääntymiseen ei tarvita kumppania. Haittapuolena on geneettisen monimuotoisuuden puute, mikä voi vaikeuttaa lajin sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.

Suvullinen lisääntyminen sen sijaan vaatii yleensä kahden vanhemman, koiraan ja naaraan, yhdistymisen. Nämä tuottavat sukusoluja (siittiöitä ja munasoluja), jotka hedelmöityessään muodostavat uuden, geneettisesti ainutlaatuisen yksilön. Suvullisen lisääntymisen etuna on geneettisen muuntelun lisääminen, mikä parantaa lajin kykyä sopeutua ja kehittyä. Haittana on prosessin hitaus ja suurempi energiankulutus. Useimmilla monisoluisilla organismeilla on joko suvullinen tai suvuton lisääntymistapa, tai ne voivat hyödyntää molempia elinkaarensa eri vaiheissa.