lisäyspolymeerejä

Lisäyspolymeerit, tunnetaan myös nimellä additiopolymeerit, ovat polymeerejä, jotka muodostuvat monomeerien ketjuun liittymisreaktiolla ilman pienimolekyylisten sivutuotteiden poistumista. Tämäntyyppisissä polymerointireaktioissa monomeerien välille muodostuu uusia kovalenttisia sidoksia, ja polymeeriketju kasvaa monomeerimolekyyli kerrallaan. Lisäyspolymerointi tapahtuu tyypillisesti tyydyttyneissä tai tyydyttymättömissä monomeereissä, joissa on aktiivisia funktionaalisia ryhmiä, kuten kaksois- tai kolmoissidoksia.

Lisäyspolymeerien muodostumiseen liittyy usein ketjureaktio, joka etenee kolmessa vaiheessa: initiaatio, elongaatio ja terminaatio. Initiaatiovaiheessa muodostuu reaktiivinen keskus, kuten vapaa radikaali, kationi tai anioni. Tämä keskus reagoi sitten monomeerin kanssa aloittaen kasvavan polymeeriketjun. Elongaatiovaiheessa lisää monomeerejä liittyy jatkuvasti kasvavaan ketjuun. Terminaatiovaiheessa reaktio pysähtyy, kun reaktiivinen keskus tuhoutuu, esimerkiksi yhdistymällä toisen kasvavan ketjun tai inhibiittorin kanssa.

Tunnetuimpia esimerkkejä lisäyspolymeereistä ovat polyeteeni, polypropeeni, polyvinyylikloridi (PVC) ja polystyreeni. Näitä polymeerejä käytetään laajasti erilaisissa sovelluksissa, kuten pakkausmateriaaleissa, rakennustarvikkeissa, tekstiileissä ja elektroniikassa, niiden monipuolisten ominaisuuksien, kuten kestävyyden, joustavuuden ja kemiallisen inerttisyyden vuoksi. Lisäyspolymeerien valmistusprosessi on yleensä suhteellisen yksinkertainen ja tehokas, mikä tekee niistä taloudellisesti kannattavia tuottaa suuria määriä.