lisävarmennuksella

Lisävarmennuksella tarkoitetaan velvoitteiden turvaamisen tarkoitukseen annettavaa lisäistä vakuutta tai takuita, jolla täydennetään jo olemassa olevaa vakuutta. Käytetään yleisesti rahoitus-, luotto- ja sopimusyhteyksissä, joissa luotonantaja haluaa vähentää takaisinmaksun epäonnistumisen riskiä. Lisävarmennus voi parantaa lainansaajan neuvotteluasemaa ja mahdollistaa paremmat ehdot, kuten alhaisemman koron tai suuremman lainan.

Lisävarmennuksen muotoja ovat mm. kolmannen osapuolen antama takuu (henkilökohtainen tai yritystakaus), rahallinen vakuus tai talletus, pankkitakaus, kiinnitys tai muu realisoitavissa oleva vakuus, sekä vakuutusyhtiön myöntämä vakuutus. Vakuuksien arvo voi riippua lainan määrästä, riskiprofiilista sekä siitä, miten helposti vakuutta voidaan realisoida. Yleensä vakuudet tarkistetaan sekä sopimusvaiheessa että luoton aikana.

Käytännössä lisävarmennus voi mahdollistaa suuremman lainan tai paremmat ehdot, kun luotonantaja katselmoi vakuuksien arvoa ja realisointikykyä. Se jakaa luottoriskiä useampiin kohteisiin ja voi vaikuttaa takaisinmaksun aikatauluun sekä velkojen realisoinnin prioriteetteihin. Vakuuksien hallinta edellyttää asianmukaisia asiakirjoja ja arviota sekä selkeitä ehtoja siitä, miten ja milloin vakuudet voidaan realisoida.

Soveltamisalaltaan lisävarmennus kattaa sekä yritys- että yksityishenkilöiden luotto- ja sopimusjärjestelyt. Sen käyttöön liittyy yleensä huolellinen riskinarviointi, kustannukset sekä vaikutukset lainasopimuksen ehtoihin ja luottoriskien hallintaan.

Lisätietoja ja päivitykset löytyvät vakuuksien ja luottopolitiikan yhteydessä käytettävistä termeistä, kuten vakuus, takuu ja realisointi.